Päivä 5
Aamulla heräsin vähän ennen kuutta. Aamiaiselle pääsi 7.30, mutta pidin "hitaan" aamun ja menin sinne vasta lähemmäs kahdeksaa. Buffet aamiainen, jei! Jugurttia, croissantteja, munakokkelia, hedelmiä, vaikka ja mitä. Aamupalan jälkeen pienet lagailut vielä ja mietinnät et mitähän sitä tänään tekis. Halusin todellakin mennä vuorille patikoimaan kun kerran täällä ollaan.
Joten sopivat kamat päälle ja rantaan josta pääsi veneellä toiselle puolelle järveä. 14€ maksoi menopaluu.
Ukancissa pieni kävelymatka ja Vogelin köysirataa pitkin ylös 1595 metrin korkeuteen. Mukava pikku oikoreitti ylös 😅Menopaluu maksoi hävyttömät 33€.
Sit vaan patikoimaan ylös päin. Havittelin Vogelin huippua joka on 1923 metrin korkeudessa. 283 metriä olisi vielä päässyt oikaisemaan tuolihissillä, mut säästin sen paluumatkaan. Nyt mentiin eikä meinattu.
Reitit oli hyvin merkattu punavalkoisilla palloilla ja muutenkin alkupätkä oli aika selkeää hiekkatietä, koska oltiin vielä hiihtokeskuksen alueella.
Pohkeet huusi hallelujaa ja pumppu oli shokissa et mitä hittoa tä nainen nyt tekee, tämmöseen rasitukseen oo vähään aikaan joutunut 😂 lämpötila oli aamulla vielä ihan sopiva eikä aurinko porottanut kuumasti. Onneksi piti suht usein pysähtyä ihailemaan maisemia. Henkeäsalpaavaa.
Patikoijia oli yllättävän paljon liikenteessä ja ihan joka ikäryhmästä. Perheitä lemmikkeineen ja iäkkäämpiä pariskuntia. Silti sai aika omassa rauhassa mennä, koska jokaisella oli oma tahti ja reittejä haarautui välillä muualle.
Pikkuhiljaa polut alkoi muuttua pienemmäksi ja epätasaisemmaksi, piti oikeesti miettiä mihin astuu ettei pikkukivet vieri alta ja kallio oli paikoitellen aivan sileää. Onneks on ylitaittuvat nivelet, nilkat oli välissä semmosissa asennoissa et muilla olis napsahtanut jotain poikki.
Näissä kohdissa piti oikein miettiä, et tässäkö se polku menee?
Šija-vuoren huipulle kiipesin, 1880 metrin korkeudessa.
Näkymät sieltä aika jees, harmi kun videoita tä blogger ei tue, niissä pääsis maisema paremmin oikeuksiinsa.
Viimeinen 10-15 metrin pätkä ylös oli kyllä sellaista tappomeininkiä, piti jo käsilläkin vähän ottaa kalliosta tukea 😅 mut selvisin!
Huipulla tulikin istuttua hyvä tovi ihaillessa maisemia ja pidettyä evästauko.
Vogelin huipulle (kuvassa) olisi ollut vielä melkein tunnin matka ja 40 metrin nousu. Totesin etten lähde yrittämään, koska alaskin samaa reittiä pitäisi vielä päästä ja auringon paiste alkoi olla aika tukala.
Onneksi ei tarvinnut sitä jyrkkää nousua lähteä suorittamaan alaspäin vaan alas pääsi myös loivempaa polkua joka kiersi samalle polulle josta tulin. Tarkkailin muiden menoa ylhäältä tauon aikana ja onneks bongasin tämän. Olis saattanut muuten tulla ruumispussissa kotia 😅
Luulin, että ylöspäin meno olis ollut vaikeeta, mut pohkeet vetreyty yllättävän nopeesti ylös mentäessä, ja vaikka kunnon päälle muuten ottikin niin ei ollut niin paha kuin luulin.
Mutta alastulo.. Voi mun varpaat ja päkiä parat.. Ja muutaman kerran meinas muija olla persiillään ku lähti kivet alta.
Onneks tuo hiihtohissi vähän pelasti loppumatkaa 😅
Takaisin hotellilla monta tuntia myöhemmin ja olutta ja burgeria naamaan. Naapurikaupasta piti hakea vähän after sunia, koska paluumatkalla veneessä aloin ihmetellä ku ihoa kuumottaa kummasti.. Hmm. Ihan vaan "pikkusen" nappasi aurinko näköjään kiinni tuolla ylhäällä. Nyt on tosi seksikkäät rusketusrajat sit niskassa, pohkeissa ja käsivarsien ulkopuolella 😂
Nooh nyt on pari tuntia ollu kylmä rätti harteilla eikä sentään tullut auringonpistosta. Pieni hinta muutenkin siitä et pääsin patikoimaan vuoristoon! Aivan mieletöntä.
Huomenna aamulla tiedossa jotain superhienoa aktiviteettia!
Loppupäiväks menenkin takas Blediin pitämään "vapaapäivän". Sunnuntai joten lepopäivä hotellin spa osastolla ja jos nyt malttais mennä järveenkin uimaan kun ei oo mihinkään kiirus ja suurin osa sieltä on jo nähty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti