Päivä 6
Sunnuntai, viikko reissua jäljellä. Yö oli jokseenkin tukala palovammojen takia 😅 Siitäkin selvittiin.
Sunnuntain piti olla kokonaan lepopäivä, mut täytyi mun joka tapauksessa siirtyä takaisin Blediin ennen sitä, ni samaan syssyyn varasin itelleni eilen illalla vähän aktiviteettia aamuun. Tandemvarjoliitoa!
Oon niin pitkään halunnut tehdä jotain extremeä ja jotain mihin liittyy korkeat paikat. Mietin tätä jo ennen reissua, mut asia varmistu mulle ku joka päivä näkee porukan liitelevän täällä vuoristossa. Ennemmin sen tekee täällä kun jossain muualla.
Joten 7.40 menin hotellia vastapäätä olevan Alpinsports-toimiston eteen josta kuljettaja haki mut laskeutumispaikalle. Sieltä kyytiin tuli muutama hyppääjä lisää sekä tietysti pilotit toiseen autoon varusteineen. Liito suoritettiin Vogar vuorelta noin 900 metrin korkeudesta. Vaihtoehtona olisi ollut myös Vogel 1670 metrin korkeudesta.
Auton kanssa serpentiinitietä ylös, sieltä 10 minuutin kävelymatka lähtöpaikalle. Täytyy kyllä sanoa ettei jännittänyt yhtään. En tiedä miksi, hitto hammaslääkäriin soittaminenkin saa mut hikoilemaan enemmän ja vatsan rullalle.
Meidät jaettiin pilottien kesken ja sain pariksi Micahin, en tiedä kirjoitetaanko noin mut ihan sama. Tehnyt tätä 38 vuotta ja kuulemma patikoi tonne lähtöpaikalle joka ikinen aamu varustereppu selässä.. Juuh elikkäs, ei mikään ihme et tyyppi näyttikin suunnilleen 38 vuotiaalta..
Ohjeet oli hyvin simppelit. Kun hän käskee, juokse niin kovaa kun pääsee rinnettä alas. Kun ollaan ilmassa, istu ja nauti 😅
Varjo levitettiin maahan ja kummallakin oli eräänlainen tuolireppuselässä. Micahin valjaisiin kiinnitettiin varjo kuten myös mun valjaat. Sit hetken aikaa siinä seistiin ja odotettiin sopivaa tuulta.
1...2...3 Juokse. Ei muuten ookkaan helppoo juosta ku ilmanvastus nappas heti varjoon kiinni ja vauhtia pitäis silti saada 10-15km tunnissa et lähtö onnistuu, ja lisäks sussa on kiinni toinen ihminen. Micah hokee vaan kovempaa kovempaa ja mä huudan takas et mä yritän!! Sit yhtäkkiä pudotaan.. Ja tuuli nappaa varjoon kiinni. Voi luoja mikä fiilis, mitkä näkymät. Olispa ollut gopro tai muu vastaava ni olis saanut kuvata mut puhelimella ei oikein onnistu.
Ja sit se oli ohi. Aivan liian äkkiä. Laskeutuminen oli superhelppoa, kolme neljä juoksuaskelta ja se oli siinä. Todellakin mahtava kokemus ja hintansa väärti (130€).
Erittäin osaava ja mukava tiimi. Luci joka ilmeisesti johtaa tota porukkaa oli ihan huippu, kyseli koko ajan kaikilta et mikä fiilis, jännittääkö, onko kysyttävää jne jne.
Ei muuta kun takaisin hotellille aamupalalle ja pistämään kamat kasaan. Vieläkin vähän epäuskoinen fiilis et hyppäsinkö tosiaan just vuorelta alas😅
Näkyy itseasiassa mun parvekkeelta lähtöpaikka, kalju pläntti aika keskellä vuoria.
Uloskirjaus kymmeneltä ja siitä bussipysäkille. Kävi tuuri, bussi tuli paikalle ihan viiden minuutin päästä. 1,3€ maksoi Blediin. Oon melko varma et tänne suuntaan se kyllä maksoi 4,30€? Voikohan nyt olla..
Noh, samapa tuo.
Olin tosiaan Bledissä yövyttyäni varannut saman Hotel Triglavin uudestaan sunnuntaille. Ajattelin et Bohinjin aktiviteettien jälkeen se on loistopaikka pitää välipäivä. Ja kaukaa viisasta olikin ottaen huomioon lievät palovammat mitä oli ihan loistava viilentää hotellin uima-altaalla sisätiloissa.
Olin hotellilla jo puol kakstoista ja huoneen sai vasta kahdelta, mut sain silti jo mennä spa-osastolle chillaamaan. Otin kirjan altaanreunalle ja varmaan ainakin tunnin vaan lilluin siellä vedessä. Ai että.
Huoneeseen päästyä jatkoin lukemista kunnes kuudelta alkoi päivälliskattaus. Siihen varasin itselleni pöydän samalla kun sain huoneen avaimen.
Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään kun multa aina kysytään et vainko yhdelle? Joo ihan yksin tulen syömään. Yksi bussilippu? Juu ihan yksi riittää. Huone yhdelle? Joo ja mun seitsemälle persoonalle.
Ei tämmöstä missään muussa maassa oo käynyt 😅
Pääsin sentään yksin syömään ja päivän menu alla.
Hotel Triglavin Ravintola 1906, nimetty perustamisvuotensa mukaan, on myös Michelin ravintola. Ensimmäinen kerta elämässäni (muistaakseni) kun sellaisessa syön.
Hinnatkaan ei todellakaan ole pahat
Alkuun sain jälleen kerran yllättävän hyvää slovenialaista viiniä. Ei mitään muistikuvaa enää mitä tarjoilija kertoi sen olevan. Sääli.
Alkupalaksi kahta erilaista uunituoretta leipää, jonkinlaista kanapateeta, ja ehkä jotain yrttivoin tapaista. Ja en muista mitä nä kaks etualalla oli. Mut kaikki vei kyllä kielen mennessään. Olisin ollut täysin tyytyväinen jo tohon leipään ja levitteisiin.
Capesanta, eli merilevää, omenaa ja simpukkakastiketta. Ehkä vähiten suosikki näistä kaikista merilevän takia, mut yllättävän hyvää silti.
Kalakeitto sitruunaruoholla. Aivan timanttinen liemi.
Meribassia, porkkanaa ja kamomillaa. Päällä kaviaaria.
En tiedä mitä ne kalalle täällä tekee, mut wau. Iso wau.
Iberian possua, raviolia villisienillä ja kvitteniä.
Niin mehukasta, ja miten sopikin kvitteni noin hyvin possun kanssa.
Mustikkakakku jasmiinilla ja refosco viinillä. Vielä kun muistais mitä tuo jäätelö oli.
Täydellinen lopetus aterialle.
Aina tulee näiden hienojen menujen kanssa se huoli, että jäis nälkä kun annokset on enemmän esteettisiä kuin isoja. Väärässä olin taas. Aivan sopivan täynnä olin ja enemmän kuin tyytyväinen.
Palvelu oli todella hyvää ja ruoka tuli just sopivaan tahtiin.
Tuohon laatuun nähden todella edullinen menu.
Kelpo lepopäivä, hyvä minä.
Päivä 7
Illalla alkanut ukkoskuuro jatkui läpi yön, joskaan se ei missään vaiheessa tullut kunnolla päälle. Ja tiedän tämän koska nukuin aivan koiranunta koko yön, koska toinen puoli musta ois halunnut kattoa showta, kun taas toinen puoli käski nukkua koska kyllä sä nainen ukkosta olet ennekin nähnyt. Joka tapauksessa oli vähän väliä yöllä puhelin kädessä kattomassa reallighningmapsin kautta et missä se ukkosen keskus menee.
Onneks se sit jatkui vielä aamulla herätessä ja sain napattua tämän hetken.
Ihan pikkunen pamaus tuon jälkeen 😅
Aamupalalle, herkullista omelettia ja tuoreita hedelmiä.
Huoneeseen pakkaamaan ja sit oltiinkin jännän äärellä. Mitäs sit tekis? Minne menis? Missä yöpyis? Sataako vaiko ei sada?
Pari tuntia kivasti aikaa miettiä päänsä puhki. Jäädäkö vielä yhdeks yöks Blediin pitelee sadetta, vai käyttääkö sadepäivä matkustamiseen.
Noh, sade lakkas ennen kymmentä joten otin sen merkkinä lähteä liikkeelle.
Heippa Bled, heippa vuoret❤️
Tie vie nyt rannikolle meren äärelle.
Bussi oli yllättäen myöhässä, 10.45 lähdettiin liikkeelle ja matkaan meni varmaan 1,5 tuntia 😵💫
En huomannut kysyä et onko kyseessä suorareitti vai kaikki pikkukylien pysäkit kiertävä reitti.. Jälkimmäinen oli nyt sit kyseessä ja kaiken lisäks Ljubljanan päässä oli joku tietyö joka ruuhkautti aivan kaiken. Muutaman kilsan matkaan pelkästään 20 minuuttia jonotusta..
Noh onneks mulla ei ollut kiire mihinkään.
Bussiasemalla lipputiskille (joka kerta onnistunut menemään saman naisen tiskille) ja kysyin koska menee bussi Piraniin. Olis lähtenyt vasta puol neljältä. Hän sit kauppas mulle lippua Koperiin joka on ihan Piranin lähellä, pääsee paikallisbussilla sinne helposti. Käy mulle.
9,90€ ja lähtö oli 13.10. Hän vielä neuvo mua varmistamaan kuskilta et onhan bussi moottoritien kautta menevä. Kaks bussia Koperiin lähti samaan aikaan mut toinen menee kiertotietä ja olis kestänyt iäisyyden.
Erittäin hyvä vinkki minkä käytin. Bussiin päästyä rupesin kattelee bookingista majoitusta Koperista. Se on ihan yhtä hyvä paikka pitää tukikohtana kuin Piran, ja vähän isompi kaupunkikin vielä.
Hotel Capris oli saanut loistavat arvostelut eikä ollut yltiökallis. Ja kaiken lisäks ihan bussi ja juna-aseman vieressä jos sattuu huonot kelit. Oli tosiaan koko päiväks luvannut Koperiin sadetta ja ukkosta. Phyh. 28 astetta lämmintä ja aurinko paistaa.
Hotellilla vastaanottovirkailija kyseli et millanes sää Suomessa on tällä hetkellä. Kerroin et kylmempi kuin koskaan ennen 😂 Hän kuulemma käynyt viime joulukuussa Rovaniemellä ja muistaa vain kuinka kylmä siellä oli😅 tais olla aika lauha joulukuu meillä kyllä todellisuudessa.
Huoneessa vaatteiden vaihto ja kaupungille, ennen kuin se hurja sade ja ukkonen alkaa.
Ihanan värikäs kaupunki. Paikoitellen kivasti ränsistynyt ja paikoitellen aivan uutta taloa, mut ei mitään tylsää valkoista.
Kapeita kujia joihin on ihana eksyä. Rantaraitilla kuppiloita ja ravintoloita vieri vieressä.
Ruoka tuli syötyä Pizzeria Atrijista. Luin netistä et on paikallisten suosiossa ja sijaintikin tuki sitä. Hyvin piilotettu pienelle kujalle. Palvelu tosin tuntui vähän tylyhköltä. Vähän niin kuin et mites tommonen turisti tänne paikallisten olohuoneeseen eksyi.
Ruoka oli kuitenkin hyvää, friteerattua mustekalaa ja ranskalaisia. Se ja olut maksoi 16,50€ joten halpaakin oli.
Laskuakaan ei meinannut saada maksettua kun tarjoilija ei katsonut mun pöytään päinkään joten kävelin sit tiskille ni oli pakko huomata 😅
Nyt chillailut hotellin terassilla. Mitähän sitä huomenna keksis, ja mahtaako se ukkonen tulla vai ei🤔
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti