Päivä kolme
Aamulla heräsin "vasta" kuuden jälkeen. Hertsyykkeli. Seiskaks taas aamupalalle. Huomasin heti et vieresessä pöydässä täytyy olla suomalainen pariskunta. Ja niin olikin. En tosin antanut itseäni ilmi, ei aamulla jaksa sosialisoitua.
Aamupalan jälkeen vielä vähäks aikaa kuljeskelmaan kaduille ja yhdeksältä aukes funikulaari Ljubljanan linnaan. 6€ maksoi matka edestakaisin. Linnaan et on ottanut tällä kertaa lippua, piti uloskirjata hotellilta yhdeltätoista ja halusin muutenkin ennen sitä jo reissun päälle.
Näköalat ylhäältä oli todella komiat. Ja jonoa ei ollut yhtään heti aamusta. Funikulaarin kuski kertoi että parin viikon päästä on korkein sesonki ja silloin jonot voi kymmenen aikaa olla jo monta kymmentä metriä.
Linnassa pääsi jonkun verran vaeltelemaan ihan ilman lippuakin. Tein vain semmosen puolen tunnin kierroksen ja palasin takaisin hotellille tuliaiskaupan kautta. Pakolliset reissumagneetit piti hommata, koska muuta ei edes reppuun mahtuiskaan. 😅
Hotellilla piti vielä kaupunkiverot maksaa, noin 6€ kahdelta yöltä, ja vuolaat kiitokset respan väelle. Toivottivat kaikkea hyvää reissuun ja antoivat käyntikortin jos tarviin vielä ens viikolle vaikka majoitusta.
Nokka kohti bussiasemaa taas vaihteeks. Lippu Blediin maksoi 5,4€. Reissu kesti noin tunnin ja bussi tupaten täynnä. Luonnollisesti aurinkoisena ja kauniina päivänä, kukapa ei haluaisi kirkkaan siniselle järvelle uimaan.
Bledin pysäkiltä hotellille oli melkein 2,5 kilometrin matka. Oli taas aika haipakkaa ton monta kiloa painavan repun kanssa 30 asteen helteessä. Onneks piti pysähtyä monta kertaa ottamaan kuvia. Henkeäsalpaavat maisemat kerrassaan.
Tiesin kyllä, että hotelli Triglavilta oli komeat maisemat järvelle, mut vähän tuli shokkina taas se nousun määrä mikä piti suorittaa et pääsi sinne.
Aivan uuvuksissa ja naama paloauton värisenä hotellin respaan sisäänkirjautumaan. Olin tunnin liian ajoissa joten olin ihan varautunut odottamaan jonkun aikaa et saan huoneen, mut onneks se olikin jo valmiina. Pääsin suihkuun ja tasaamaan hengitystä seuraavaa rupeamaa varten.
Huone oli just niinku kuvissa ja parvekkeen näköala mitä parhain.
Elikkäs, toisin sanoen takaisin alas ja järven ympäri.
Porukkaa oli kyllä paljon, mut ei vielä ahdistukseen saakka. Lähes jokainen kohta josta veteen vain turvallisesti pääsi oli täynnä uimareita ja auringonpalvojia. Ja se vesi.. Aivan uskomattoman kirkasta. Ei kamera edes tallenna sitä kunnolla.
Järvellä on paljon erilaisia aktiviteetteja. Voi vuokrata soutuvenettä tai suppilautaa. Löytyy maauimalaa jossa oma aidattu alue uimareille ja lapsille kaikkea tekemistä. Maksullinen tietty. Paljon kahviloita, baareja ja ruokapaikkoja.
Jossain kohtaa järveä tuli vastaan näitä perinteisiä Pletna veneitä jolla pääsi järven keskellä olevalle Blejski Otok -luostarisaarelle.
"Pletna-vene on suunniteltu venetsialaisen gondolin mallin mukaan, ja se on ollut käytössä jo vuosisatoja. Osana uudistuksiaan Habsburgien hallitsija Maria Theresia antoi tietyille venemiehille oikeuden ansaita elantonsa soutamalla järven poikki korvaukseksi siitä, että he olivat alun perin saaneet huonoja maaeriä. Tämä oikeus on periytynyt sukupolvelta toiselle, ja perinne elää tänäkin päivänä. Tämä 7 metriä pitkä ja 2 metriä leveä puinen, litteäpohjainen vene vie sinut Bled-järven saarelle aivan kuten satoja vuosia sitten."
20€ maksoi edestakaisin reissu. Kapteeni oikein hauska mies ja mukavaa seuraa veneessä muutenkin. Saarella oli aikaa noin 40 minuuttia mikä riitti hyvin. Portaita ylös kirkolle, sieltä maisemakuvat ja vähän jätskiä. Vein viimeisen pöydän yhden pariskunnan nenän edestä, ainakin melkein, ja hehän puhuskin sit suomea. Totesin vaan iteki suomeksi et kyllä tähän mahtuu, saa liittyä seuraan. Ei kelvannut, menivät penkille istumaan ennemmin. Tosin heti kun nostin takalistoni ni he siirtys siihen pöytään. Kunnon suomalaista meininkiä 😂
Paattimatka takaisin ja matka järven ympäri jatkuu. Sattui silmiin Beldeveren kahvilan kyltti ja polku, ja portaat.. jotka jatkui ylös metsään. Bledin kermakakku oli to do-listalla ja janokin oli joten ei kai siinä kun portaita ylös.
Perillä oli pienoinen pettymys et ulkona parhailla näköalapaikoilla oli ehkä kuusi tai seitsemän pöytää. Kaikki varattuja. Jäin sit sisälle kuumaan lasikoppiin ikkunan viereen ja ehdin tehdä tilauksen kun yks pariskunta ulkoa viittoili mulle et heiltä vapautuu pöytä. Ihanan ystävällistä!
Kakku oli todellakin hypetyksen arvoista ja kylmä olut teki todella terää. Ja nämä maisemat.
Seuraavaksi olikin mun vuoroni tehdä hyvää. Sisään tuli kaks naista jotka olivat olleet samalla venereissulla mun kanssa ja joille olin heistä kuviakin ottanut, ja toisinpäin. Viittoilin heidät mun pöytään koska olin melkein jo olueni juonut.
Ei muuta kun matka jatkui toiselle puolelle järveä josta tänään matkani aloitinkin. Ukkonen jyrisi jossain kaukana vuoren toisella puolella ja aurinko meni onneks pilveen. Nopeat googlettelut et missä olis hyvä vetää vähän iltapalaa. Grajska plaza oli ihan vieressä ja saanut hyvät arvostelut. Pyysin tarjoilijaa suosittelemaan jotain ja päädyin johonkin kala-annokseen. Ei siis mitään hajua mitä söin mut hyvää oli.
Sit takaisin hotellille ja täällä nyt istun parvekkeella nauttien upeista näkymistä ja kirjoittelen tätä. Huomenna taas uudet maisemat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti