Ljubljana

Elämä on valintoja täynnä. Löhöiliskö sitä koko loman vai lähtiskö reissuun kattoo uusia paikkoja. Maksaako suora lento kohteeseen vai seikkailisko sitä vähän ja säästäis pitkän pennin menemällä mutkan kautta. Suunnittelisko sitä reissun valmiiks vai meniskö spontaanisti.

Noh, meikäläinen ei osaa olla paikallaan kauaa, olen pihi ku mikäkin ja spontaani en ole joten tietysti hyppään pois mukavuusalueelta.

Eli melkein kaksi viikkoa suhaamista paikasta toiseen edessä. Maanantaina illalla bussilla Helsinkiin, koska aamulla meni busseja niin huonosti lentokentälle ni parempi nukkua hyvät yöunet lentokentän vieressä ja nousta sopivaan aikaan. Yövyin Forenom hostellissa. Halpa ja lähellä, mut en voi suositella. Ei sinne meinannut päästä kentältä kävellen mitenkään järkevästi. Tai ainakaan minä en löytänyt sellaista reittiä, oikasin jostain parkkihallien läpi ja pompin isojen teiden yli.
Paikka oli harvinaisen kuppanen, vanhoja toimistohuoneita vissiin kaikki mihin vaan tungettu pari sänkyä. Likaisia huoneita, seinät ihan paperia.. Seinänaapuri jäi vessareissullaan lukkojen taakse kun ovikoodi ei enää toiminutkaan. Kuulin kaiken ovikoodia myöden oven läpi. Enpä uskaltanut itse vessaan lähteä illalla.

Aamulla kuitenkin huonojen yöunien jälkeen kentälle ja siellä kaikki sujui hyvin niin kuin aina. Tosin turvatarkastuksen jono oli pidempi kuin koskaan aikaisemmin on ollut. Mut eipä siinä silti kauaa nokka tuhissut.

Lento Wieniin lähti kymmeneltä, perillä paikallista aikaa 11.35. Sitten junalla päärautatieasemalle, sieltä 13.45 bussilla Ljubljanaan. Bussista meinasin tosin myöhästyä. Neuvoivat infotiskillä väärälle puolelle rakennusta ja meinas jo paniikki vähän iskeä. Luojan kiitos kuski laitto mulle WhatsAppissa viestillä sijainnin missä hän odottaa.
Ei muuta kun juosten aseman toiselle puolelle. Ja eihän siellä mikään bussi odottanut, vaan minipaku. Olin Omion kautta ostanut lipun ja jotenkin vaan oletin et kyseessä olis ihan bussi, mut ehkä kysyntää ei ollut niin paljon, seitsemän meitä oli kyydissä. Tai ehkä siellä myydään myös "pienyrittäjien" matkoja.

Noh joka tapauksessa, luojan kiitos Felixille joka kyseli mun perään. Ei myöhästytty mun takia kuin 8 minuuttia.
Neljän ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen (siis mitkä maisemat!) perillä Ljubljanassa. 12 tuntia liikenteessä yhteensä, ihan pikkusen hikinen, nälkänen ja väsynyt olo.
Hotelli Ljubljana löytyi helposti ja vastaanottovirkailija, nuori nainen, toivotti tervetulleeks ja kyseli hämmästyneenä et matkustanko yksin. Kerroin että teen sitä usein. Se on vapauttavaa, opettavaa, rohkaisevaa ja tapaa uusia ihmisiä helposti. Hänkin kuulemma on miettinyt kovasti et lähtis yksin mut ei oo vielä uskaltanut. Rohkaisin häntä tekemään sen, on todellakin sen arvoista! Huoneeseen mukaani sain tervetuliaisviinilasillisen. En kehdannut kieltäytyä, ja onneks en, koska oli muuten parasta viiniä mitä olen ikinä juonut. Paikallista proseccoa. Lomalla saa tehdä poikkeuksia, eikö?

Huone oli söpö ja kompakti.
Suihku, vaatteiden vaihto, puhelimen lataus ja menoks tutkimaan kaupunkia ja etsimään ruokaa. On kyllä kaunis kaupunki ja rauhallinen. Tai onhan tämä joenvarsi tässä täynnä kuppiloita ja ruokapaikkoja, mut tunnelma on lähinnä kodikas.
Hetken vaeltelun ja miljoonan kuvan nappaamisen jälkeen menin hotellin vieressä olevaan Fetiche baariin. Siellä oli sopivasti tilaa ja teki mieli pizzaa. Ja hyvää olikin! Samaten moctail jonka tilasin. Erittäin mukava palvelu kaikenlisäksi. 
Ruoan jälkeen pienet lenkit vielä sulatellessa ja sit hotellille.
Kyllä muuten nukku hyvin.

Päivä 2

Aamulla heräsin jo tyypilliseen tapaan viideltä... Vähän olis voinut vielä nukkua mut eeei. Kuuntelin sit äänikirjaa siinä kunnes seitsemältä pääsi aamupalalle. Aamianen oli a la carte ja menulta valitsin jonkin sortin toastin. Hyvää oli kuten kahvikin. Ennen kahdeksaa jo kaupungille kävelee. Ei ollut montaa ihmistä liikenteessä, kadut oli kokonaan mun.

Tarkoitus oli alunperin et käyttäisin päivän vaan Ljubljanassa pyörien, mut jotenkin oli liian levoton olo siihen. Oli kans luvattu niin kuumaa päivää, et mun suunnitelmat Postojna luolille ja Predjaman linnaan houkutteli enemmän.

Sit vaan selvittämään et miten sinne pääsis. Tiesin et sinne järjestetään päiväreissuja, mut hinta oli 109€, sisältäen sisäänpääsyt ja kuljetukset molempiin. 
Netistä liput molempiin ostettuna yhteensä 48€.
Pihi mikä pihi, ei voi mennä helpolla.. 

Hotellin vastaanottovirkailijan avulla sain selville bussiaikataulut ja ei muuta kun menoks. 10.30 bussilla (5.40€) tunnin matka Postojnaan. 

Olin ottanut lipun luoliin klo 13 joten vähän aikaa kiertelin paikan päällä ja söin jäätelöä, joka suli nopeammin kuin ehti syödä. Lämpötila alkoi hipoa +30 astetta.
Luolassa oli luojan kiitos viileää, noin +10 astetta. Neule riitti topin päälle just ja just ettei palellu.
Luolassa mentiin tosiaan ensin pikkusten junien kanssa vähän matkaa, sitten käveltiin noin 1,5km siellä maan alla tippukivien keskellä, ja taas junalla takaisin. Parhaimmillaan taidettiin olla parikymmenen metrin syvyydessä. 

Olihan se upea kokemus ja luonto osaa tehdä mitä ihmeellisimpiä taideteoksia kun sille antaa aikaa ja rauhaa. Jää yhdeksi parhaista ja mieleenpainuvimmista kokemuksista tämä. Ainutlaatuinen ja kaunis.
Reissun ainut huono puoli oli että siellä ei saa mennä omin nokkineen vaan piti kulkea oppaan perässä, mateluvauhtia.. Turistien määrä on myös aika valtava mitä sinne kerralla otetaan. Vuosittain tuolla käy yli puoli miljoonaa turistia, joten kertoo jotain sen suosiosta.
Kuvia ei suositeltu otettavan ja salaman kanssa ei missään nimessä. Muutaman koitin vauhdissa napsaista muistoksi.

Noin 90 minuuttia meni koko reissuun. Siinä ajassa ehti hyvin kroppa viilentyä ja ajoittain sai muutaman vesipisarankin katosta niskaansa. 

Seuraavaksi Predjaman linnaan. Molempiin paikkoihin lipun ostaneilla oli käytössä bussi joka ramppas näiden kahden kohteen välillä noin tunnin välein. 2€ vaan piti pulittaa yhteensä siitä extraa. Tämä tosin ei tuntunut olevan ihan selkeää kaikille, lastaaminen kesti älyttömän kauan kun jokainen yksitellen kysyi maksaako bussi ja sit alettiin kaivamaan kolikoita..

Noh perille päästiin. Klo noin 15.30.
Upea linna vuoren kupeessa siinsi jo kaukaa. Maailman suurin vuoren sisään rakennettu linna, yli 800 vuotta vanha. Audio-oppaan kanssa oli näppärä kulkea paikasta, huoneesta ja portaikosta toiseen. Linna oli loppujen lopuksi aika äkkiä koluttu. Vähän olin pettynyt ettei salakäytäviin ja kellarikerroksiin päässyt. Kaikkea ei voi saada. Tai siis extramaksusta kyllä, mut eipä mulla olis aikakaan riittänyt. 

Kyllähän tuolla vois asua, kuulemma öisin kummitteleekin! 

16.50 bussilla takaisin Postojnaan ja sieltä paikallisbussi (5,7€) Ljubljanaan.
Tässä vaiheessa lämpötila oli about +35 astetta enkä ollut syönyt aamupalan jälkeen kuin protskupatukan, jäätelön ja juonut pari litraa.. Hupsista. Ihmekös jalat vähän tärisi. Ei tässä helteessä ja kiireessä tuu nälkä samalla tavalla.
No nyt kuitenkin syömässä mielettömän hyvää burgeria ja juomassa moctailia. Sama paikka kuin eilen, ei ollut energiaa etsiä uutta ja hyvään paikkaan kannattaakin tulla uudestaan. Komia tarjoilija muisti mut eiliseltä ja suositteli burgeria, oli kyllä törkeen hyvä. Laskua maksaessa annoin hälle yhden neliapiloista, ihana ku ihmiset on samaan aikaan niin hämillään ja onnellisia!