Aamupäivällä lähdin ulos kun sade taukosi. En juonut kahvia ollenkaan eilen joten päänsärky kolkutteli jo kivasti ohimoilla. Paikallisesta kahvilasta muki messiin ja samoilemaan rantaraitille. Mikäs sen mukavampaa. Paijailin kissoja, kuuntelin turisteja, kävin kirkossa, perus juttuja.
Siinä sitten ihmettelin, että mitäs pirua sitä tekis kun sää on niin epävakaa ettei mihinkään kauemmas uskalla lähteä ja Cavtat oli aikalailla nähty.
Kävelin näiden venelippukioskien ohi joita rannalla on muutama. Myyvät siis venekyytejä Dubrovnikiin ja Lokrumin saarelle. Yhden tiskin takaa mies huikkasi, että kiinnostaako Dubrovnik. Sanoin, että kävin siellä jo, ja sää ei houkuttele käymään uudestaan. Ja hän myönteli, että perseestähän tämä on.
Ja siitä se juttu sitten lähti. Jäin juttelemaan tunniksi, vierähti toinen, käytiin oluella kun hän piti taukoa, meni kolmas tunti.
Kävin lounaalla Marion suosittelemassa Konoba Toranj nimisessä ravintolassa. Maistoin siellä elämäni ensimmäistä kertaa osteria, ja vieläpä oikein ison semmosen. En voi sanoa, että oli hyvää 😅 kallistun pahan puolelle. Tarjoilija oli ihan messissä onneks, arvosti että maistoin, mutta sanoi itsekin etteivät oo hänen juttu.
Pääruoaksi otin mustaa risottoa kalmarilla. Aivan törkeän hyvää. Siinä samalla syödessä katsoin Suomi - USA peliä kännykästä. Ainakin ekan erän.
Yksi juttu onkin jäänyt mainitsematta. Olen joka ravintolassa jättänyt tippivihon väliin neliapilan. Parissa edellisessä paikassa olen livahtanut pois ennen kuin ne on huomattu, mutta nyt tarjoiljapoika äkkäsi sen kun maksoin laskua. Oli kyllä ihmeissään ja onnessaan 😄🍀
Sanoin, että toivottavasti se tuo sulle onnea. Hän sanoi, että rupeaa kohta itkemään, lupasi kehystää sen seinälle😅
En koskaan tuu pääsemään ennätyskirjaan näillä mun muutamalla tuhannella apilalla ni miksi pitää ne kaikki itsellään? Siksi päätin pakata niitä mukaan ja kiittää niillä hyvästä palvelusta.
Ruoka tosiaan ison oluen kanssa maksoi 144kn. Noin 19,50€.
Ja koska aurinko paistoi jälleen hetkellisesti, nappasin naapurikioskista jäätelön 10 kunalla ja menin taas juttelemaan Marion kanssa. Kävipä siinä tiskillä kaksi suomalaista naistakin ja suosittelin heille paria ravintolaa missä olin ite käynyt.
Ja tosiaan, naapuritiskillä työskentelevä nainen kuuli, että oon kotoisin Suomesta. Hänen lempibändinsä on kuulemma HIM. 😄 Ja toiseen vuoroon tullut tyttö kysyi mun ikää, koska ihmetteli että oon yksin liikenteessä. No ei mikään ihme että ihmetteli, hän luuli mua 19 vuotiaaks👍
Viime vuonna Santorinilla mua luultiin 18 vuotiaaks.. 🤔 Onneks tässä iässä nuo on kohteliaisuuksia.
Marion kanssa juteltiin niin Suomesta kuin Kroatiasta. Opin paljon nippelitietoa Cavtatista. Kerroin omista suunnitelmista tältä reissulta, muun muassa sen, että suuntaan huomenna luultavasti Mljet saarelle. Noh, Marion kollega käveli siitä vähän ajan päästä ohi, ja Mario huikkasi hänet paikalle. Tamara on kuulemma kotoisin Mljet saarelta. Joten sain hyviä vinkkejä paikalliselta. Näytin myös suunnittelemani hotellin nimen hänelle ja kysyin onko hyvä. No onhan se, hänen äiti työskentelee siellä! Eli huomenna tiedän ketä kysyä tiskin takaa ja keneltä sanoa terveisiä 😄
Ihan uskomatonta tuuria taas matkassa, jos säätä ei lasketa. Noh, vois sekin huonompi olla.
Mario lopetti vuoronsa viiden maissa ja mentiin vielä oluelle. Luonnollisestikaan en omiani saanut maksaa kummallakaan kerralla. Herrasmiesmäisyys on ärsyttävää. Hyödyllistä, mutta ärsyttävää.
Koska ilta oli vielä nuori, Mario ehdotti, että mennäänkö oluelle Dubrovnikiin. Hän kaipasi välillä muuallekin kuin Cavtatin kuppiloihin.
No mikäpä siinä. Kävin hotellilla vaihtamassa vaatteet, Mario kävi kotona ja tuli sit hakemaan mut.
Kuinkas ollakaan, Mario vei mut Dubrovnikin Beer Companyyn! Join mahtavan IPAn, tällä kertaa sain tarjottua oluet koska Mariolle tuli just puhelu 😄
Kaksi olutta 70kn. 9,5€.
Oluen jälkeen mentiin vielä syömään La Lunaan. Hän tilasi jonkun jääääätävän kokoisen lihalautasen ranuilla jaettavaks.. Ihan kevyt iltapala. Mut todella hyvät lihat. Sainko maksaa osuuttani? Nope.
Lihat jäi vähän piiloon ranujen taakse. Oli possua, kanaa, makkaraa, sieniä, kesäkurpitsaa ja ties mitä.
Herrasmies ajoi mut takaisin hotellille ja lupasin käydä häntä vielä aamulla morjestamassa ennen lähtöä.
Ja niin sitä vaan sai koko päivän kulumaan vaikka pelkäsin joutuvani viettämään sen hotellissa. Hyvää seuraa koko päivän, ulkoilmassa, mutta sateensuojassa, pääsin käymään panimolla ja tapasin mukavia ihmisiä ja sain hyödyllisiä kontakteja.
Ei huono päivä ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti