Älkää antako otsikon hämätä, rakastan kyllä kevättä! Kaikki puhkeaa kukkaan ja tulee vihreetä, ja lämmintäkin ehkä joskus. Mutta voi perkele tätä siitepölyallergiaa!
Tiistaina se taas alkoi oikein kunnolla. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aamu alkoi kylkiluita tärisyttävillä aivatuksilla, nenä vuosi kuin seula, silmät kirveli ja kutisi...
Ei siinä muu auttanut kun ottaa se perus Heinix, pistää nenäsumutetta ja painella töihin toivoen parasta ja peläten pahinta.
Olo vain paheni... Silmät oli punaiset ja turvoksissa vaikka en edes koskenut niihin. Nenän kanssa oli jatkuva kierre. Ensin se vuotaa, sitten niistän sen tyhjäksi. Se kuivuu ja ärsyyntyy ja rupeaa kutiamaan, jonka seurauksena tulee rajut aivastukset. Ja sitten taas nenä vuotaa. Täytyy niistää. Se kutiaa. Aivastus, aivastus, niistä, kutiaa, aivasta jnejnejne... Ymmärsitte varmaan. Tätä jatkui koko päivän ja yöllä luonnollisesti tuli nukuttua erittäin huonosti. Onneksi keskiviikko aamuna oli sitten jo paljon siedettävämpi olo. Lääkkeitä taas naamaan ja töihin, tällä kertaa myös silmätippoja joita hain tiistaina töiden jälkeen. Tänään torstaina olo myös siedettävä, tosin en ole vielä astunut ovesta ulos.
Saa nähdä mihin tämä tästä etenee.
Tekisi mieli vaan pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä takas Rotterdamiin. Siellä oli kevät jo niin pitkällä ettei ollut mitään ongelmaa allergian kanssa. Muutenkin sinne on ikävä.. Monestakin syystä.
Mutta ehkä sinne vielä kerkiää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti