Zadar day 2

 Aamulla heräsin jo ennen herätyskelloa eli joskus seiskan jälkeen. Pieni pakkaaminen ja 8.45 laiturilta paatin kyytiin.

Ždrelac silta. Yli 200 metriä pitkä ja yhdistää Pašmanin ja Ugljanin saaret. 

Reilun tunnin pysähdys Lavdara saarella. Noin 3km mittanen kivikkoinen ja karu saari. Rantakivikot oli upeita kaikkine meren muovaamine koloineen ja sileitä ku Zadarin kävelykadut. 

Pakollinen pärstäkuva

Muut kävi uimassa tai otti aurinkoa, mä keräsin kiviä ja minkä lie simpukan kuoria😅 

Laiturilla pari tämmöstä söpöläistä❤️ Kirjava neiti adoptoi mut ja vietin varmaan vartin häntä rapsutellen. 

Saarella näytti yks kaveri asuvan ja kissat oli tullessa heti meitä vastassa, ovat selvästi tottuneet siihen et aina kun alus tulee niin tulee myös paljon rapsuttajia. 

Syötiin lounas laivassa, kalaa tai kanaa salaatin kera. Ihan kelvollinen ja täyttävä ateria.

Matka jatkui kohti Kukljicaa. 

Reilu tunnin pysähdys söpössä pienessä satamakaupungissa. Vaeltelin ympäriinsä kunnes yks miehistön jäsenistä huikkas mut kahville hänen kanssa. Tarjos vielä jäätelönkin 😁 

Miehistö ja ryhmänvetäjä oli kyl kaikki supermukavia ja asiantuntevia. Musta varsinkin pidettiin hyvää huolta, pistettiin jopa lounaalla istumaan yksin matkustavien miesten kanssa 😂 ryhmänvetäjä nainen koitti amorin nuolia ammuskella. 

Finnish lady oli mun kutsumanimi tällä reissulla. 

Klo 17 takaisin Zadarissa ja loppumatkalla sai ihastella Zadarin toisella puolella jylläävää ukkosta. 

Yllättävää et en saanut yhdestäkään salamasta kuvaa. Lokkeja onneks piisaa.

Reissu tosiaan piti buukata päivää ennen ja maksoi 65€. Siihen sisältyä itse matka, sisäänpääsymaksu saarille (koska suojelualuetta tms?), aamupala ja lounas. Lisäksi viiniä ja mehua sai juua siihen hintaan. 

Nyt takaisin huoneessa. Odotan et ilta pimenee ja käyn kuvailemassa kaupunkia vähän yöaikaan. 

Se täytyy kyllä tänne sanoa kroatialaisista miehistä. Aivan mielettömän kohteliaita. Ovi avataan sulle, takki autetaan päälle, tuoli vedetään sulle esiin ja laitetaan alle, lasi täytetään ennen kuin itse ehtii pulloon koskea, kättä tarjotaan rappusissa tai kun astut laiturille. 

Täällä tuntee olonsa ihan prinsessaks konsanaan. 

Yksin matkustaville naisille siis, matkustakaa ihmeessä Kroatiaan. 

Täysin turvallinen olo ja silmänruokaa riittää. Miehet on kohteliaita, flirttailee toki myös mut yhtään eivät tungettele vastaat siihen tai et. 

Kaivakaas suomalaismiehet se vanha kunnon ritarillisuus esiin jostain. 

Zadar day 1

Kylläpä oli nukahtaminen vaikeaa. Ensimmäinen yö uudessa paikassa tietysti aina on. Huone on mukava ja siisti, ei mitään valittamista. Avaimen kanssa saa vähän tapella mut ehkä se siitä 😅

Mulla on kivat näkymät parvekkeelta kadulle. Nytkin istuskelen tässä kirjoitellen blogia ja tarkkaillen ihmisten menoa. 

Aamulla pakotin itteni monta kertaa nukahtamaan uudestaan, koska sisäinen herätyskello halus nousta kuuden jälkeen. Kymmenen maissa taisin vasta astua ovesta ulos ja lähteä ettimään aamupalaa. 

Nappasin pääkadulta kioskista jonkin sortin kanarullan ja kokista. 4,4€ yhteensä. 

Kyllä sillä vattansa täyteen sai. 

Laiturin nokkaan syömään ja nauttimaan maisemista. 

Eipä aikaakaan ku multa kysyttiin et saako liittyä seuraan. Ei aavistustakaan mikä hänen nimi oli 😅 Intiasta kotoisin ja asuu itseasiassa Suomessa Tampereella. 

Taas sain jaella Kroatian vinkkejä, koska hän on lähdössä huomenna tai ylihuomenna Dubrovnikiin. 

Hyvä tovi istuskeltiin ja juteltiin kunnes lähdettiin vähän kiertelemään kaupunkia. 

St. Donatuksen kirkko. 

Rakentaminen aloitettu jo 800-luvulla. 

Torniin kiipeäminen makso 3€.

5€:lla olis päässy myös katedraaliin sisälle, mut mä en ollu asianmukaisesti pukeutunut sinne ni tä kaveri sai mennä sinne sit yksin. 

Komeat oli näkymät, eikä onneks niin paha kiipeäminen et olis hengästynyt, mut vähän oli reidet kovilla viimeisillä askelilla 😅

St. Anastasian katedraali. 

Täytyy joku toinen päivä mennä sinne ja pukeutua vähän peittävämmin ku toppiin ja shortseihin. 

Seuralaisen jäätyä matkasta jatkoin omin päin haahuilua ympäri kaupunkia. Sovittiin et nähdään ehkä päivällisen merkeissä vielä, mut eipä tullut (onneks) viestiä. 

Päätin suunnata veden äärelle ja käydä kattomassa läheisen rannan et millainen on, kannattaako joku päivä tulla pötköttää. 

Löysin tommosen mini beachin johon jäin istuskelee ja nauttimaan meren tuoksusta ja aalloista. 

And guess what. 

Komea mies ilmestyy vierelle ja kysyy saako viereen istua 😂 

Tämä kaveri ajaa taksivuoroja lentokentältä keskustaan. Hän tykkää vuorojen välissä käydä sillä nimenomaisella paikalla vetämässä sauhut ennen kuin seuraava lento laskeutuu. 

Kyseli tavanomaiset et mistä olen ja mitä ajattelin täällä tehdä yms. 

Ja sovittiin sit et hänen työvuoron jälkeen käydään drinkillä. 

Oh boy mulla tulee kiire päivä. 

Hrvachkin lupas joku päivä tarjota yhdet jos töiltään ehtii..

I love Croatia. 

Klo 15.07. Somersby loppu ja akku hupenee joten kirjan pariin. Kirjoitan illalla miten mun treffien kanssa kävi. 

21.05 Takaisin huoneessa. Kävin rannalla kävelemässä ja istuskelemassa pitkän tovin kuunnellen meriurkuja. Aivan valtavan ihana keksintö. Sitä vois kuunnella tunteja. Videoita tä bloggeri ei suostu pyörittää ni toivottavasti näitte ne instassa tai facessa. 

Kuljeskelin kujilla kunnes törmäsin Hrvachiin ravintolan edessä jossa hän aika ajoin työskentelee sisäänheittäjänä. Nyt hän tosin oli vapaalla ja soitteli taas kitaraansa. Lyöttäydyin hänen seuraansa lauleskelemaan ja hän tarjos oluet siinä samalla. 

 

Mentiin sit Hrvachin kanssa syömään, unohdin jo paikan nimen. Hedonist? En löydä Google mapsistakaan sitä enää 😅 Anyway, hyvää ruokaa oli. Tonnikalaa, nam. Ja brownieta jälkkäriks. Huhhuh, suussasulavaa ja täyttävää. 

Hrvachin kanssa on mieletöntä keskustella kaikesta syvällisestä. Psykologiaa, henkisyyttä, ihmisten mieltä jne jne. 

Ja musiikista, luovuudesta ja taiteesta. Mun on pakko ostaa joku hänen maalaus muistoksi ja änkeä väkisin reppuun 😅 Hän puhuu viittä kieltä ja on asunut vaikka ja missä ja ollut monessa mukana. Kaikkea muutakin oppinut tästä mielettömän mukavasta isännästä, mut ne on hänen asioita ne, ei kuulune tänne. Ja hän on sit yli 50 et eipäs kuvitella siellä toisella puolella mitään 😅

Menin ruuan jälkeen vielä hänen luo chillaileen. Koitti opettaa mua soittamaan kitaraa mut eihän siitä mitään tullut 😅 juteltiin ja laulettiin pari tuntia kunnes tuli aika lähteä huoneeseen, koska huomenna on aikanen herätys. Lähden veneretkelle Karnati saarille, jei! 

Zadariin

Miniloma Kroatiaan Zadariin!

Kohde valikoitui silkasti sillä perusteella, että Ryanairilla oli alet käynnissä ja sain meno-paluulipun 105 eurolla! Pakkohan se oli ostaa.

Sunnuntaina vähän ennen viittä paimiosta bussilla lentokentälle. Bussi myöhässä yllättäen. Mut luojan kiitos Helsingin lentokenttä toimii kuin junan vessa. 2 minuuttia siitä kun astuin bussista niin olin jo terminaalin puolella. Kirjakaupan kautta tietysti ja Burger Kingistä vähän välipalaa.

Tätä on hehkutettu niiiin paljon. Lohikäärmeitä, kuinkas muutenkaan. 

Lento meni hyvin, mitä nyt takana oleva muija vissiin kuvitteli et mun penkki on nyrkkeily/potkusäkki... 

Ja korvat meni taas laskeutuessa niin lukkoon, olin varma et kuuroudun.

Harvinaista kyllä lento oli 25 minuuttia etuajassa! 

Zadarin lentokenttä on todella pieni. Samaa kokoluokkaa kuin Santorinilla. Ei paljoa tarvinnut kävellä ja oltiinkin jo ulkona. Siinä sit ihmettelmään et millä sitä pääsis keskustaan. Lento oli tosiaan perillä paikallista aikaa 22.20 ja seuraava bussi lähti 22.45. 5€ olis maksanut. 

Luonnollisesti parkkipaikka oli täynnä taksikuskeja jotka tarjos kans kyytejä ja samaan hintaan (yllättävää kyllä) kuin bussi. Joten lyöttäydyin 4 hengen naisporukan kanssa samaan taksiin ja päästiin kätevästi suoraan Zadarin vanhan kaupungin porteille. 

Huono kuva. 

Siinä taksimatkan aikana tuli näiden varmaan parikymppisten naisten kanssa juteltua ja kuulin et he on menossa Splitiin ja ehkä Hvarille. Annoin heille samalla pari vinkkiä ku kerroin et oon aikasemmin käynyt siellä. He päivitteli et miten uskallan matkustaa yksin. "Eks sä pelkää et joku murhaa sut tai jotain?" 😅 

Mitä nyt sen matkan ajan kuuntelin sitä heidän kinastelua ja pohdiskelua pelkästään jo siitä et mihin aikaan he herää huomenna ja saati mihin aikaan menevät Splitiin ja menevätkö Hvariin ollenkaan vai ni ei, ei ei ei. En mä jaksais. 

Yksin saa mennä ja tulla just niin ku huvittaa. 

Tiet erkani keskustassa ja soitin Hrvachille et olisin nyt Old City Roomsin edessä. Hän tuli parissa minuutissa paikalle (työvuoro loppunut just lähellä) ja esitteli mulle huoneen ja kertoi vinkkejä kaupungista. 

Hän jopa tarjoutui näyttämään heti paikkoja keskustassa, koska halusin vähän kävellä kuuden tunnin istumisen jälkeen. 

Eli, sori vaan äiti ja iskä, lähdin tosta noin vaan vieraan miehen kanssa yöllä kävelemään pimeille kujille ja rantabulevardille 😅

Intuitio kertoi et tässä on hyvä tyyppi ja olin tottakai tehnyt taustatyöt etukäteen. 

Hrvach tosiaan esitteli vähä paikkoja missä on mitäkin ja juteltiin vähän kaikesta. Elokuvista, suomesta, matkustelusta, musiikista, maalaamisesta. 

Hän kysyi osaanko laulaa ja käski antaa näytteen. Noh, kuulemma osaan, seuraavaks hän bongaakin joitain tuttuja jotka soittelevat rannalla kitaraa ja huomaankin laulavani Eric Claptonia ja The Animalsia kitaran säestyksellä viiden äijän kanssa😄 

Joku päivä kuulemma mennään päiväsaikaan soittamaan ja laulamaan ja tienataan kunnon rahat 😂 

Greeting to the sun, aurinkotervehdys. Aurinkopaneelit pitää omaa showtaan illan pimettyä. Vaikea ottaa kuvaa siitä, mut oli upea! 

Vielä vaikeampi saada mies ottamaan hyvä kuva 😂

Sataman kautta takaisin huoneistolle ja Hrvach toivotti hyvät yöt. Nyt blogin kirjoitusta ja kohta pehkuihin.