Reppureissulla / Matkalla Mljetiin

Aamu alkoi kauniilla auringon paisteella ja jääkaapin poksahtelulla. Melkein tulee ikävä sitä. Aamutoimet ja pakkaaminen kesti ehkä tunnin. Huoneen olin maksanut jo edellisiltana. 700kn eli 94€ kolmelta yöltä.

Leipomon kautta kahvikupin kanssa rannalle paistattelemaan ja myymään venematkoja Marion kanssa.

Suunnitelmissa oli, että menen paikallisbussilla suoraan Dubrovnikiin satamaan josta isommat lautat lähtee.
Mutta, eräs asiakas sattui mainitsemaan ohimennen, että bussilla kesti tunnin verran tulla Cavtatiin, koska siellä remontoidaan teitä. Huomattiin kyllä muutamat töyssyt eilen illalla meno-paluu reissulla, mutta eipä tullut mieleen, että niitä nyt rempataan noin urakalla.

Elikkäs, venematka olikin ehkä turvallisempi, mukavampi ja varmempi vaihtoehto. Mario oli samaa mieltä.

Kävin lounaalla Posejdon ravintolassa ja koska seuraava vene lähti sopivasti kymmenen minuutin päästä siitä, eli yhdeltä, päätin lähteä sillä. Onpahan aikaa käydä vielä Dubrovnikin panimolla. Tai jos bussien kanssa on ongelmia tai en löydä lippukioskia jnejne mitä näitä nyt voi olla.

Pirun hyvä carbonaraa, 70kn, 9,5€.

Eli se oli hyvästien paikka. Aamulla heitin jo hyvästit mun kissakaverille joka oli joka aamu ja ilta mun kotimatkan varrella ja häntä sai paijata oikein olan takaa.
Kiitin Mariota seurasta ja avusta, hän käski tulla pian takaisin 😊 Eikä tarvinnut muuten venematkasta maksaa.. Ääliö. 💓

Mun kamu💞

Samaa matkaa Dubrovnikiin meni suomalainen nuori pariskunta. Olivat Kotorissa olleet yhden yön ja kaksi Cavtatissa. Matka meni rattoisasti.

Dubrovnikissa vanhan kaupungin läpi bussiasemalle, kioskista bussilippu satamaan, bussi täpötäynnä taas.. Onneksi oli lyhyt matka. 12kn lippu, 1,6€. Osasin jopa jäädä oikeassa kohtaa pois. Turisti-infosta sai ostettua lipun Mljetiin. Siinä tuli pieni mutka matkaan. Sään takia, eli helevetinmoisen tuulen takia, lautta ei voinut viedä mua suoraan Pomenaan jossa suunnittelin yöpyväni. Lautta menee ainoastaan Sobran kautta joka on aika keskellä saarta.

Noh, otin lipun silti, koska kaveri tiskin takana sanoi, että jos varaan hotellin nyt niin sieltä järjestetään todennäköisesti mulle kyyti.
100kn eli 14,5€ lippu Sobraan.

Muutaman minuutin päässä oli se Dubrovnikin panimo joten menin sinne kuluttamaan aikaa.

Tasting setti 60kn, eli 8€😅 repikää siitä. 

Siinä maistellessa varasin itelleni Hotelli Odisejasta huoneen booking.comin kautta, samaisesta paikasta siis missä tämän Tamaran äiti työskentelee.
Varauksen perään lähetin sähköpostin, missä selitin tilanteen ja kysyin miten pääsen Sobrasta hotellille. Lisäsin loppuun vielä "Kiitos avusta ja odotan yöpymistä hotellissanne. Jos Vesna lukee tätä, niin Tamara lähetti terveisiä ja suositteli teidän hotellianne!"

Ei mennyt ehkä kun 20 minuuttia ja hotellilta soitettiin ja kerrottiin, että kyyti odottaa Sobran satamassa 👌
Kyllä hommat hoituu!

16.30 lähti kunnon kokonen katamaraani satamasta, matka kesti alle tunnin. Ja tosiaan pari taksia oli odottamassa meitä noin reilua kymmentä ihmistä satamassa. Maisemat ajomatkalla Pomenaan oli järjettömän hienot. En ees tajunnut, että Mljet saarikin on niin korkea ja vuoristoinen.

Hotellilla kukapas muu kuin Vesna itse tiskin takana. Kun kuuli mun nimen ni totesi vaan et "jaha, tapasit siis Tamaran Cavtatissa?". Jep jep 😄 Todella mukava nainen ja lupas auttaa missä tahansa jos vaan kysyttävää on!

Nyt hotellihuoneessa loikoilemassa. Kävin hotellin buffetpäivällisellä, 120kn,16€, koska kaikki paikat rannan varrella oli jo kiinni. Ei oo ihan sesonki vielä joten ne on aika lyhyen aikaa auki. Ja tän päivän kovat tuulet varmasti kans osa syy.

Semmonen päivä tänään, huomenna toivottavasti sää suosii niin pääsen tutustumaan kansallispuistoon!

Reppureissulla / Cavtat viimeinen päivä

Epätyypillinen toukokuinen sää jatkuu Kroatiassa eli sadetta piisaa. Välillä hetkellisesti paistaa aurinko kunnes sade taas palaa.

Aamupäivällä lähdin ulos kun sade taukosi. En juonut kahvia ollenkaan eilen joten päänsärky kolkutteli jo kivasti ohimoilla. Paikallisesta kahvilasta muki messiin ja samoilemaan rantaraitille. Mikäs sen mukavampaa. Paijailin kissoja, kuuntelin turisteja, kävin kirkossa, perus juttuja.

Siinä sitten ihmettelin, että mitäs pirua sitä tekis kun sää on niin epävakaa ettei mihinkään kauemmas uskalla lähteä ja Cavtat oli aikalailla nähty.

Kävelin näiden venelippukioskien ohi joita rannalla on muutama. Myyvät siis venekyytejä Dubrovnikiin ja Lokrumin saarelle. Yhden tiskin takaa mies huikkasi, että kiinnostaako Dubrovnik. Sanoin, että kävin siellä jo, ja sää ei houkuttele käymään uudestaan. Ja hän myönteli, että perseestähän tämä on.
Ja siitä se juttu sitten lähti. Jäin juttelemaan tunniksi, vierähti toinen, käytiin oluella kun hän piti taukoa, meni kolmas tunti.

Kävin lounaalla Marion suosittelemassa Konoba Toranj nimisessä ravintolassa. Maistoin siellä elämäni ensimmäistä kertaa osteria, ja vieläpä oikein ison semmosen. En voi sanoa, että oli hyvää 😅 kallistun pahan puolelle. Tarjoilija oli ihan messissä onneks, arvosti että maistoin, mutta sanoi itsekin etteivät oo hänen juttu.

Pääruoaksi otin mustaa risottoa kalmarilla. Aivan törkeän hyvää. Siinä samalla syödessä katsoin Suomi - USA peliä kännykästä. Ainakin ekan erän.

Yksi juttu onkin jäänyt mainitsematta. Olen joka ravintolassa jättänyt tippivihon väliin neliapilan. Parissa edellisessä paikassa olen livahtanut pois ennen kuin ne on huomattu, mutta nyt tarjoiljapoika äkkäsi sen kun maksoin laskua. Oli kyllä ihmeissään ja onnessaan 😄🍀
Sanoin, että toivottavasti se tuo sulle onnea. Hän sanoi, että rupeaa kohta itkemään, lupasi kehystää sen seinälle😅

En koskaan tuu pääsemään ennätyskirjaan näillä mun muutamalla tuhannella apilalla ni miksi pitää ne kaikki itsellään? Siksi päätin pakata niitä mukaan ja kiittää niillä hyvästä palvelusta.

Ruoka tosiaan ison oluen kanssa maksoi 144kn. Noin 19,50€.

Ja koska aurinko paistoi jälleen hetkellisesti, nappasin naapurikioskista jäätelön 10 kunalla ja menin taas juttelemaan Marion kanssa. Kävipä siinä tiskillä kaksi suomalaista naistakin ja suosittelin heille paria ravintolaa missä olin ite käynyt.

Ja tosiaan, naapuritiskillä työskentelevä nainen kuuli, että oon kotoisin Suomesta. Hänen lempibändinsä on kuulemma HIM. 😄 Ja toiseen vuoroon tullut tyttö kysyi mun ikää, koska ihmetteli että oon yksin liikenteessä. No ei mikään ihme että ihmetteli, hän luuli mua 19 vuotiaaks👍
Viime vuonna Santorinilla mua luultiin 18 vuotiaaks.. 🤔 Onneks tässä iässä nuo on kohteliaisuuksia.

Marion kanssa juteltiin niin Suomesta kuin Kroatiasta. Opin paljon nippelitietoa Cavtatista. Kerroin omista suunnitelmista tältä reissulta, muun muassa sen, että suuntaan huomenna luultavasti Mljet saarelle. Noh, Marion kollega käveli siitä vähän ajan päästä ohi, ja Mario huikkasi hänet paikalle. Tamara on kuulemma kotoisin Mljet saarelta. Joten sain hyviä vinkkejä paikalliselta. Näytin myös suunnittelemani hotellin nimen hänelle ja kysyin onko hyvä. No onhan se, hänen äiti työskentelee siellä! Eli huomenna tiedän ketä kysyä tiskin takaa ja keneltä sanoa terveisiä 😄
Ihan uskomatonta tuuria taas matkassa, jos säätä ei lasketa. Noh, vois sekin huonompi olla.

Mario lopetti vuoronsa viiden maissa ja mentiin vielä oluelle. Luonnollisestikaan en omiani saanut maksaa kummallakaan kerralla. Herrasmiesmäisyys on ärsyttävää. Hyödyllistä, mutta ärsyttävää.

Koska ilta oli vielä nuori, Mario ehdotti, että mennäänkö oluelle Dubrovnikiin. Hän kaipasi välillä muuallekin kuin Cavtatin kuppiloihin.
No mikäpä siinä. Kävin hotellilla vaihtamassa vaatteet, Mario kävi kotona ja tuli sit hakemaan mut.

Kuinkas ollakaan, Mario vei mut Dubrovnikin Beer Companyyn! Join mahtavan IPAn, tällä kertaa sain tarjottua oluet koska Mariolle tuli just puhelu 😄

Kaksi olutta 70kn. 9,5€.

Oluen jälkeen mentiin vielä syömään La Lunaan. Hän tilasi jonkun jääääätävän kokoisen lihalautasen ranuilla jaettavaks.. Ihan kevyt iltapala. Mut todella hyvät lihat. Sainko maksaa osuuttani? Nope.

Lihat jäi vähän piiloon ranujen taakse. Oli possua, kanaa, makkaraa, sieniä, kesäkurpitsaa ja ties mitä. 

Herrasmies ajoi mut takaisin hotellille ja lupasin käydä häntä vielä aamulla morjestamassa ennen lähtöä.

Ja niin sitä vaan sai koko päivän kulumaan vaikka pelkäsin joutuvani viettämään sen hotellissa. Hyvää seuraa koko päivän, ulkoilmassa, mutta sateensuojassa, pääsin käymään panimolla ja tapasin mukavia ihmisiä ja sain hyödyllisiä kontakteja.
Ei huono päivä ollenkaan.

Reppureissulla / Cavtat

Toinen päivä Cavtatissa.

Aamulla heräilin jo kahdeksan maissa, tosin yöllä ja aamuyöllä monta kertaa ennen sitä.. Laskeutuvat lentokoneet pitää järkyttävää meteliä, jääkaapilla ei oo kaikki hyvin koska se kolisee ja paukkuu, ja ilmastointilaitekaan ei ole kaikista hiljaisin.
Seinät on myös ihan paperia, naapurihuoneen muksut juoksenteli pitkin käytäviä vielä vähän ennen puoltayötä.. Ja aamulla aikaisin luonnollisestikin.

Noh, ihan suht hyvin nukuin siitä huolimatta. Yhdeksän jälkeen lähdin jo liikenteeseen, koska kahdentoista jälkeen oli luvattu rankkaa sadetta koko loppu päiväksi.

Kävelin kummankin niemen kärjen ympäri ja vähän siellä sun täällä.

Hän ei tahtonut päästää mua etiäpäin

Siittä ne menee yli

Oli ihan kevyt tuuli

Minkä lie rapun bongasin

Mausoleumi ja hautausmaa kukkulan päällä. 

Takaisin keskustaan, 10000 askelta täyteen alle kolmessa tunnissa. 

Vähän alkoi olla nälkä ja vettäkin oli tihuttanut jo hetken. Menin Ivan nimiseen ravintolaan syömään. Kuulemma edullinen ja merenantimiin painottuva. 

Viisi minuuttia sen jälkeen kun olin istunut  katoksen alla sijaitsevaan pöytään niin alkoi kaatosade. Mikä munkki. 

Päätin syödä pitkän kaavan mukaan, koska joudun todennäköisesti hengaamaan loppupäivän hotellilla. 

Otin menun jossa alkupalana kalakeittoa, pääruokana meriahventa shampanjakastikkeessa ja jälkiruoka, jonka sai päättää itse kolmesta vaihtoehdosta. No suklaakakkuhan se täytyy olla. 

Ei siellä kauhean paljon ollut itse kalaa, mutta liemi oli kyllä todella hyvää. 

Mukava syödä lämmintä keittoa kun sade ropisee kattoon. 

Sanonpahan vaan että nam! 

Ja toinen nam! 

Koko menu plus iso olut maksoi 200kn. Eli noin 28€. Hintansa väärti ehdottomasti. 

Hyvä ja mukava palvelu kaiken lisäksi. 

Ja jälleen tuuria matkassa, laskua odotellessa sade kummasti laantui tihkusateeksi. Ei tarvinnut sen pahemmin kastua matkalla hotellille. 

Ruokakooma aka päikkärit venyi mukavan neljän tunnin mittaiseksi 😂 

Ehkä en sittenkään nukkunut niin hyvin yöllä..

Nyt kirjoittelen tätä blogia ja loppuillan lueskelen kirjaa kuunnellen sadetta. Huomenna aamusta sateen pitäisi laantua.