Hotellin omistaja Akis kauppas tosiaan mulle semmosen päiväreissun jossa mennään laivalla Nea Kameni tulivuorisaarelle, kuumille lähteille, Thirasiaan ja lopuksi Oiaan katsomaan auringonlasku. Maksoi vain 35€ ja sisälsi kaikki kuljetukset ja oppaan.
Miksi oisin kieltäytynyt?
Aamulla siis 9.15 bussi tuli hakemaan hotellin edestä. Tai no, sen piti pysähtyä hotellin eteen ja napata mut kyytiin mut kuski vaan paineli ohi. Levittelin Akisille käsiä, et mitäs nyt tehdään. Akis ottaa puhelimen käteen ja alkaa sen päivänen kreikkalainen kiukkunen litania et oksat pois. Oli hauska kuunnella sitä.
Puhelun jälkeen Akis vaan toteaa et "driver is crazy! He's coming back to get you"
Näin ne hommat hoituu.
Muutama minuutti myöhemmin bussi tulikin takaisin. Hänellä ei kuulemma ollut tietoa, että tällä pysäkillä on asiakas tulossa kyytiin. Noh, kai nyt silti pysähdyt pysäkille?
Anyway, bussin kanssa mentiin satamaan ja napattiin muita matkalaisia hotelleilta mukaan. Kaiken ikäisiä pariskuntia ja yks perhe.
Tuhrattu kartta, mut vasemmalla Nea Kameni ja Thirasia
Meiän paatti
Tuolla vuorenrinteellä menee tosiaan autotie tommosta siksakkia. Oli hyvin jännä.
Satamassa laivaan ja suunnattiin ekana kuumille lähteille Palea Kamenille.
Opas oli kyllä huikea, en muista nimeä, oli todella hankala nimi.. Kaveri osaa seitsemää kieltä sujuvasti? Ainakin saksaa, kreikkaa, hollantia, ranskaa, italiaa ja englantia. Hyvä kun itse osaa omaa äidinkieltä..
Kuumat lähteet ei ole ihan osuva nimi, pikemminkin lämpimät lähteet. Ainakin nämä Palea Kamenin lähteet. Nea Kamenilla on kuulemma vielä lisää ja kuumempia lähteitä.
Pienen pieni poukama saaren kupeessa johon täytyy uida parikymmentä metriä. Vesi on sellaista ihanan oranssin väristä, koska se on rikkipitoista. Ihan hauska kokemus kyllä, uida kylmästä lämpimään ja takaisin. Kuvassa näkyy myös Saint Nicholaksen kirkko, ja pienen pieni hökkeli jossa asuu yksi mies.
Uimassa käyty
Matka jatkui Nea Kamenin volkaaniselle saarelle. Siellä piti vielä erikseen maksaa 2,5€ jotta pääsi saarelle. Karun kaunista kyllä oli. Huippu on noin 130 metriä vedenpinnasta. Opas kertoi paljonkin tarinoita saaren synnystä ja Santorinin historiasta.
Saaren huipulla ihmettelin, että kylläpähän jalkapohjia polttelee oudosti. Samalla hetkellä opas kaivoi maahan pienen kolon ja sieltä puski höyryä. Todella hämmentävää. 80-90 asteista kuulemma.
Ja ehdottomasti reissulle tennarit tai muut suljetut kengät. Se hiekka on tulikuumaa ja pientä ja paikoitellen upottavaa, ei varmasti tunnu hyvältä kun menee sandaaleista sisään.
Nea Kamenin jälkeen suunnattiin Thirasiaan, jossa meillä oli pari tuntia omaa aikaa tutustua saareen ja syödä jotain. Menin suoraan syömään luonnollisesti, kaamea nälkä jo siinä kohtaa.
Otin Mix seafood lautasen jossa oli ties mitä kaikkea tuoretta merenelävää. Mustekalaa, rapua, simpukkaa jne. En oo oikeen merenelävien ystävä, koska kaikki maistuu mun mielestä vaan sille merelle. Mut oli se ihan ok.
Siellä pöytien joukossa kierteli tämmönen pikkunen rääpäle ja hän vaan mauku ja mauku joka pöydän kohdalla, et antakaa ruokaa pliis. No pakkohan mun oli auttaa pientä.. Jaoin aika suuren osan kaloista ja ravuista hänen kanssa.
Thirasiasta osa meistä jätettiin Oiaan (lausutaan ia) ja osa meni takaisin lähtösatamaan.
Ja voin kertoa et nää portaat oli aivan helvetistä. Patikoinu jo tulivuorisaarella aiemmin ja kuuma päivä, ja sille puolella saarta ei osunut tuulta ollenkaan. Aivan hävytön hiki sen kapuumisen jälkeen. Aasikyytiä en periaatteestakaan ottanut. Eläinparat.
Mut Oian maisemat palkitsi kyllä sen urakan. Mielettömän upeaa. Ja siinä viiden ja kuuden välillä ei ollut vielä niin paljon ihmisiä liikenteessä. Sain rauhassa kiertää suurimman osan Oiasta ja ottaa kuvat.
Mut kuuden jälkeen.. BOOM! Aivan hävyttömästi ihmisiä joka puolella. Varsinkin perus kiinalais/japanilaisturistit. Tukkivat joka hemmetin käytävän ja kielekkeen ja ottavat sata kuvaa maisemasta, toiset sata itsestään ja sata lisää jokaisesta perheenjäsenestä joka on mukana.
Sori tästä, otti vaan päähän :D
Tässä kuitenkin maisemakuvia mitä ehdin ottaa.
Onhan se Oia kaunis paikka, mut henkilökohtaisesti pidän enemmän Kamarista. Paljon vähemmän ihmisiä ja rennompi tunnelma.
Kello oli tosiaan vasta kuuden pintaan ja aurinkoo laskee noin 20.30. Olin aivan poikki jo päivästä ja en todellakaan halunnut änkeä itteäni enää sinne näköalapaikoille. Siirryin "toiselle puolelle" saaren kärkeä, lähelle bussiasemaa, kirjoitin osan tästä blogista jo valmiiks ja näin ihan hyvin auringonlaskun sieltäkin. Oikeestaan jopa paljon paremmin eikä yhtään tungosta. Väsymys ja ihmismassapelko osoittautui tuuriksi tällä kertaa.
Seisoin oranssin ympyrän kohdalla kun perinteisesti mennään tuonne sinisten ympyröiden lähistölle. Suosittelen.
20.45 piti tulla water blue- bussin hakemaan meitä muutamaa jotka Oiaan oli jäänyt, mut eipähän näkyny ku vasta vähän ennen yhdeksää. Ja sittenkin kun kuski ilmestyi paikalle niin odotettiin vielä varmaan vartti, en tiedä ketä tai mitä mut kukaan ei koskaan tullu. Vähän ennen kymmentä vasta hotellilla takaisin.
Kerroin Akisille, että taas oli vähän bussin ja ajoituksen kanssa ongelmia. Hän sanoi, että soittaa firmaan heti huomenna. Hänen veljenpoika pitää sitä, ja tollanen ei voi jatkua ku sesonki tästä oikeesti alkaa ja ihmisiä kolme kertaa enemmän.
Huikee mies kyllä.
Huikee paikka.
Kolme päivää jäljellä.
Damn...
