Olipahan mahtava reissu! Käytiin miehen ja appivanhempien kanssa neljän päivän matkalla Lontoossa. Jokainen päivä oli tekemistä ja nähtävää täynnä, hotellilta lähdettiin aikaisin aamulla ja palattiin takaisin myöhään illalla. Nyt hartioita ja jalkoja särkee, mutta oli ehdottomasti sen arvoista.
Hotellin wifi oli niin huono etten pystynyt reaaliaikaisesti päivittämään blogia, mutta koitan muistella tässä valokuvien avulla missä kaikkialla tuli käytyä.
VAROITUS: Tämä teksti on todella pitkä, varaa tähän paljon aikaa, älä lue kiireessä, tai katso vain kuvat.
Torstai 12.3
Yöllä vähän ennen puoli neljää lähdettiin ajamaan Jyväskylästä Helsinkiin. Matka sujui joutuisasti ja oltiin perillä jo kuudelta. Auto parkkihalliin ja sitten terminaaliin jossa treffattiin appivanhemmat. Terminaalista ja lennosta tuskin tarvitsee kertoa sen enempää, Finnair oli aina yhtä luotettava ja ajoissa. Vähän harmitti tämä uusi käytäntö, että tarjoiluun ei kuulunut enää mitään muuta kuin kahvi, vesi tai mustikkamehu..
Lento oli Lontoossa paikallista aikaa noin yhdeksältä. Heathrowin lentoasemalta mentiin metrolla keskustaan. Kings Crossilla vaihdettiin metroa ja ostettiin Oyster Cardit, joihin "tankattiin" 20 puntaa rahaa. Se kävi helposti ja korttia oli helppo käyttää asemilla. Niitä vaan vilautettiin turvaporteilla ja pääsi sisään ja ulos. Se kävi sekä busseihin, juniin ja metroihin, mutta me käytettiin sitä vain metroihin.
Kings Crossilta mentiin tosiaan Paddingtonille, joka olikin aika valtava metroasema. Onneksi opasteet oli aivan loistavia ja niitä seuraamalla päästiin ulos. Ulkona otettiin kartta esiin ja yritettiin selvittää. että missä suunnassa Royal Norfolk Hotel on. Noin 10 sekuntia siitä paikalle ilmestyy virkailija, joka kysyy, että tarvitaanko me apua. Hän neuvoo meille suunnan ykstyiskohtaisesti ja toivottaa hyvät päivän jatkot. Heti saatiin todistaa englantilaista kohteliaisuutta ja avuliaisuutta.
¨
Hotelli oli vanha, mutta ihan tarpeeksi siisti. Mitä nyt lattiamatto oli elämää nähnyt ja paikattu jesarilla. Huoneessa oli siistiä ja petivaatteet oli puhtaat, ja ne onkin ne tärkeimmät. Suihku oli onnettoman pieni ja vettä tuli ohuena liruna, mutta kyllä niillä pärjäsi. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Aamupalalla sai valita haluaako ottaa "english breakfast" vai "continental breakfast". Englantilaiseen kuului tietty papusoosia, makkaraa, pekonia ja uppomuna. Continental sisälsi jugurttia, mysliä ja toastia, sekä muutama siivu kinkkua ja juustoa. Pöydässä oli myös iso pino erilaisia marmeladeja. Juomaksi kahvia ja appelsiinimehua. Oli täyttävä ja hyvä aamupala.
Päivä jatkuu. Hotellilla käytiin vaan dumppaamassa kamat ja vaihtamassa vaatetta. Sitten mentiin vastapäiseen pubiin (The Sawyers Arms) syömään lounas. Oli jo jäätävä nälkä ja onneksi oli annoksetkin valtavia. Neljän hengen ruokailu juomineen maksoi noin 60 puntaa.
Greene King London Glory Sausage & Mash Prime Steak Burger
Real Ale
Ruuan jälkeen metrolla Templen asemalle ja sieltä Templen kirkkoon, Metroista sen verran, että niiden kanssa saa olla tarkkana, mutta loppujen lopuksi se oli aika helppoa ainakin tuossa keskustan alueella. En rupea edes laskemaan kuinka monta linjaa niitä on yhteensä, siellä menee joitain spesiaalilinjojakin tiettyinä aikoina jne, mutta sen laskin, että me käytettiin peräti kahdeksaa eri linjaa neljän päivän aikana. Metroasemilla on loistavat opasteet ja kartat on selkeät. Ja sielläkin voi keneltä tahansa kysyä neuvoa ja he auttaa mielellään.
Templen kirkko oli vaikuttava näky. Se on rakennettu 1200-luvulla ja on monelle varmasti tuttu Da Vinci Koodi leffasta. Kirkko vaurioitui pahasti toisen maailmansodan aikaan, mutta nykyään se on suurelta osin korjattu, Sisäänpääsy aikuisilta 5 puntaa ja eläkeläisiltä ja opiskelijoilta 3 puntaa.
Kirkolta käveltiin Thamesin rantaa pitkin katsomaan London Eyea.
Iltapäiväruuhka
London Eyea ihailtiin vain ulkoa ja jatkettiin matkaa Westminster Bridgelle, josta sai ihailla sekä parlamenttitaloa (The Palace of Westminster) ja Big Beniä sekä London Eyea.
Vielä jatkettiin matkaa eteenpäin tarkoituksena käydä katsomassa pääministerin virka-asuntoa 10 Downing Streetillä, mutta sinne ei päässytkään koko kadulle. Se oli suljettu porteilla ja vartijat seisoskeli siellä rynkyt kädessä. Jatkettiin matkaa Horse Guards Paradelle, jossa meidän tiet erkani. Appivanhemmat palasi hotellille ja me Mikon kanssa jatkettiin vielä matkaa.
Käveltiin St.James'sin Puistossa jonkun aikaa ja minä juoksentelin kuvaamaassa eläimiä ja kukkia. Niin perus. Oravat oli kesyjä ja söi kädestä! Eikä mulla tietenkään ollut mitään mitä antaa niille.. Puiston puolessa välillä lähdettiin kohti Piccadilly Circusta. Nähtiin matkanvarrella rakennus, jossa oli tehty päätös Normandian maihinnoususta. Se oli kai jossain St.Jamesin Squaren ympärillä?
Piccadilly Circus oli "vain" vilkas risteys missä oli isoja valotauluja ja Ripley'sin Believe Or Not rakennus.
Matka jatkui kohti Sohoa ja pikkuhiljaa oli tarve päästä istumaan. Sohossa riitti valinnanvaraa. Hyvä paikka oli helppo löytää sen perusteella, että kuinka paljon paikallisia oli siinä pubin edessä juomalasit kädessä.
"Sanotaan, että et voi olla osa englantia tulematta samalla osaksi pubikulttuuria. Hyvä aika käydä pubissa on työajan päätyttyä, jolloin töistä lähteneet huuhtovat niissä pois päivän rasituksia. Toinen hyvä aika käydä pubissa on aina kun olet nähnyt uuden nähtävyyden. See a sight then have a pint."
Lainaus Lontoo.info sivulta.
Pubeissa oli kieltämättä mahtava tunnelma. Ihmisiä oli aina paljon ja ääripäästä toiseen. Vanha pariskunta nurkkapöydässä, lapsiperhe jos toinenkin syömässä ikkunapöydässä, nuoret miehet ulkona ja baaritiskillä. Meteli oli kova, mutta hyvällä tavalla. Ihmiset oikeasti seurusteli siellä ja nauttivat hyvästä oluesta ja viinistä, ja ruuasta. Oli kello mitä tahansa ja niin pubissa on aina joku. Ei ollut yhtään outoa mennä vaikka aamupäivällä oluelle. Ei näkynyt yhtään humalaisia, kukaan ei huutanut ja rähinöinyt. Hanoissa oli muutamaa erilaista paikallista Real Alea ja sitten näitä perus Heinekenia, Beck'sia, London Pridea, Guinnesia jne. Pyrin joka kerta ottamaan tietty paikallista olutta.
Me kuitenkin päädyttiin sitten sen nimiseen paikkaan kuin The Leicester Arms. Otin hanasta 1730 Special Pale Alea Westerham panimolta. Real Alet maistuu näin ensikertaa melko tunkkaisilta ja raskailta. Hiilihapon puuttuminen ja humalan vähäisyys kuuluvatkin tähän olutkulttuuriin. Oli siinä oma viehätyksensä, mutta jotenkin kaipasi sitä oluen raikkautta.
Matkalla Oxford Streetille pysähdyimme vielä toisessa paikassa yhdellä. The White Horse Pub. Olimme lukeneet siitä kotona taustatietoja tehdessämme ja sattumalta se olikin sitten siinä nenän edessä ni pakkohan siellä oli käydä. Paikka oli erikoistunut Samuel Smithin panimon oluisiin ja niitä löytyi todella montaa erilaista. Oli pakko ottaa vehnäolut, jotta saisi niitä kaivattuja hiilihappoja ja raikkautta. Olikin aivan loistava olut, luomuakin vielä.
White Horsesta käveltiin tyytyväisinä Oxford Streetin metroasemalle ja sieltä Paddingtoniin hotellille ja suoraan nukkumaan. Metroasemalla todistettiin jälleen paikallsten avuliaisuutta. Turkimme metrokarttaa aseman ulkopuolella ja samantien siihen ilmestyy paikallinen nainen kysymään tarvitsemmeko apua. Mahtavia ihmisiä, ei voi muuta sanoa.
Perjantai 13.3
Aamulla seitsemältä ylös ja puoli kahdeksan jälkeen aamupalalle. Yhdeksältä lähdettiin metrolla London Bridgen asemalle ja siitä käveltiin The Shardille. The Shard on 310 metriä korkea pilvenpiirtäjä, ja näin ollen Euroopan korkein. Siellä on toimistoja, ravintoloita, kauppoja ja viiden tähden hotelli. Tasanne jonne mekin mentiin on 244 metrin korkeudessa. Pääsymaksu oli aikuiselta 24,95 puntaa, opiskelijalta 19,95 puntaa. Sisällä oli yhtä kovat turvatarkastukset kuin lentokentällä konsanaan. Ennen hissiin menoa valokuvaaja otti kuvan koko porukasta ja sen sai ostaa myöhemmin shopista.
Ensin hissillä noustiin 33 kerrokseen, sitten kierrettiin vähän toisen nurkan taakse ja sieltä kerrokseen 67. Siitä parit portaat vielä ylös ja ylhäällä oltiin. Näkymät oli komeat. Sää oli pilvinen ja vähän vielä sumuinen, mutta silti nähtiin hyvinkin pitkälle.
Shardissa vierähti mahdollisesti reilu tunti jonka jälkeen lähdettiin kohti The Tower of Londonia ja Tower Bridgea. Silta oli todella komea ja vaikuttava. Se on valmistunut 1894 ja on 244 metriä pitkä. Aivan mieletön, miksei nykyään yhtään panosteta siltojen tai yli päätään minkään ulkonäköön? Saati laatuun..
Siellä näkyy suolakurkku, eli Gherkin. Tuo kartion mallinen. Vasemman puoleinen rakennus on 20 Fenchurch Street, nimetty osoitteensa mukaan Rakennukselle on tosin annettu lempinimi "The Walkie Talkie". 160 metriä korkea.
Ja siellä kurkistaa The Shard, Etualalla Lontoon Kaupungin talo.
Linnan alueella oli valtavasti nähtävää ja siellä vierähtikin useampi tunti. Liput sisään aikuisilta 23,10 puntaa etukäteen ostettuna ja 17.60 puntaa opiskelijalta. Yhtään ei tarvinnut jonottaa kun lippu oli etukäteen hommattu. Sama juttu Shardissa.
Traitors' gate
Vilhelm Valloittaja rakennutti vuoden 1078 teinoilla White Towerin, linnan ydinosan.
Linnan korpit. Tarinan mukaan Lontoo ja samalla koko Englanti tuhoutuvat, jos linnan korpit lentävät pois. Nykyään korppeja kasvatetaan varta vasten ja niiden siivet typistetään, jotta ne eivät varmasti pääse pois. Mitä huijausta.
Kuningattaren jalokiviä pääsi katselemaan sisälle, mutta valokuvaaminen oli ehdottomasti kielletty. Olihan ne törkeän upeita, mutta samalla niin prassailua ja turhaa. Yhtäkin kruunua oli pidetty päässä tasan kerran.
Täällä on muutamia niistä mitä nähtiin livenä
Yksi linnan korpeista. Kesy kaveri. Tappo- ja kidutusvälineitä.
Tower of Londonissa kannattaa ehdottomasti vierailla, siellä oikein huokui historia ja nähtävää oli paljon. Aikaa kannattaa varata ainakin pari tuntia, mielellään enemmän.
Lähdettiin Towerin vierailun jälkeen kävelemään kohti St. Paulin katedraalia. Kirkossa kuvaaminen oli kiellettyä ja kaikenlisäksi siellä oli alkamassa hartaus niin ei me kauaa siellä viivytty. Toisaalta olisin kyllä halunnut jäädäkin, se kuoron laulu oli sanoinkuvaamattoman upeaa. Meni kylmät väreet vielä pitkään sen jälkeen. Kirkossa vierailu on tosiaan ilmaista hartausten aikaan, muuten se maksoi muistaakseni 5-10 puntaa sisään.
Kirkon jälkeen oli pakko päästä syömään. Appivanhemmat päätti mennä hotellille ja Sawyers Armsiin syömään kun me taas jatkettiin matkaa ja etsittiin joku uusi pubi mitä kokeilla. Menimme metrolla Covent Gardeniin harhailemaan. Ruokapaikan löytyminen osoittautuikin hankalammaksi kuin luultiin. Oli nimittäin tosiaan perjantai ja kello oli reilusti yli viiden, eli pubit pursusi yli paikallisia. Meillä oli parikin paikkaa mielessä missä käydä, mm. Craft Beer Company, mutta eihän sinne mahtunut edes sisälle. Porukkaa oli ulkonakin yhtä paljon kuin sisällä. Aikamme harhailtua löysimme onneksi yhden paikan jossa oli siedettävästi tilaa. Crown & Ancor niminen pubi. Kahden ihmisen ruuat ja juomat noin 25 puntaa.
Annosten koko oli vähän pettymys, mutta kyllä sillä nälkä lähti ja hyvääkin oli. Real Alet oli myös paljon parempia kuin eilen.
Ruuan jälkeen käveltiin Trafalgar Squarelle. Matkan varrella Charing Cross Roadia "alaspäin" kävellessä nähtiin pirun monta teatteria, ja jokaiseen meni ihmisiä virtanaan sisään. Teatteriesitykset ei ole edes mitään halpoja, lähtöhinnat montakymmentä puntaa.
Trafalgar Square oli mahtava näky illalla.
Joku pubi matkan varrelta
Nelson's Column
The National Gallery
Hans Haacke'sin Gift Horse patsas. Jalassa näkyvä elektroninen rusetti näyttää Lontoon sen hetkiset pörssikurssit. Tai näin sen ymmärsin.
Pubeja pubeja ja lisää pubeja!
Trafalgar Squarelle näkyi kivasti kaukaisuudessa Big Ben ja päätettiin käydä sitäkin katsomassa valaistuna. Samalla näkyi tietysti myös London Eye.
Takaisin hotellille Sawyers Armsin kautta. Paikka oli aivan piukassa, seistiin keskellä käytävää kun ei muuta voinut. Yhdeksän jälkeen hotellilla.
Lauantai 14.3
Lauantai aamulla Notting Hillin asemalle ja siitä Portobello Roadin markkinoille. Tien varrella oli jos jonkinmoista kaupustelijaa. Oli antiikkia, tekstiilejä, koruja, krääsää, tauluja, hedelmiä, ruokakojuja jnejne. Ei paljon tullut otettua kuvia kun nähtävää oli niin paljon ja piti tuliaisiakin metsästää.
Jääätävä hodari, 4 puntaa, kunnon makkaraa, sipulia ja cheddaria. Omnon!
Tuliaisia löytyi kivasti, matka jatkui kohti Buckinghamin Palatsia. Ensin metrolla Victorian asemalle ja siitä läheltä bongattiin kivannäköinen ruokapaikka. The Phoenix, vähän "hienompi" pubi niinsanotusti. Sieltä tilasin sitten itselleni sen aidon ja oikean Fish & Chips annoksen. Oli aivan törkeän hyvää. Hanasta otin Charles Wells / Dogfish Head DNA New World IPA:n. Maukasta (Y) Täällä neljän hengen ruokailu maksoi 80 puntaa johon sisältyi palvelumaksu joka oli 8 puntaa.
Kuten kuvista varmaan on näkynyt niin määrässä ei säästellä. PINT on oltava täynnä, ja jos ei ole, niin baarimikko saa kuulla siitä heti. T'ämäkin todistettiin kerran.
Appiukon burgeri sipulirenkailla
Nippelitieto Buckinghamin palatsista.
Kuningatar ei ole paikalla jos palatsin edessä seisoo vain kaksi vartijaa neljän sijaan, ja jos salossa oleva lippu on tavallinen Ison-Britannian lippu.
Matka jatkui Baker Streetille Sherlock Holmesin "majapaikalle".
Museoon ei menty, mutta liikkeessä käytiin hakemassa matkamuistoja.
Muun muassa Sherlock Holmes lautapeli ja kirjanmerkki.
Metrolla Hyde Parkiin vilkaisemaan kuuluisaa Speakers' Corneria.
Eipä siinä paljon ollut nähtävää, ei ollut edes puhujankoroketta. Lieneekö talvisaikaan poistettu?
Tässä kohtaa jäätiin taas Mikon kanssa kaksistaan ja päätettiin (tai minä päätin) lähteä tutkimaan Hyde Parkia. Se on valtavan kokoinen puisto, jonka kokonaisvaltainen tutkiminen vaatisi varmaan yhden päivän. Me käveltiin vain sen läpi, ruokittiin vähän lintuja matkalla (nyt olin varautunut ja ottanut leipää mukaan), sekä käytiin katsomassa Prinsessa Dianan muistoksi rakennettua suihkulähdettä.
Dianan suihkulähde
Puiston jälkeen harhailtiin Knightsbridgen alueella ja ihmeteltiin sitä varakkuutta mitä siellä näkyi. Upeita, kalliita ja uusia autoja, taloja joista huokui raha. Oli niin sellainen olo, että oltiin väärässä paikassa. Äkkiä pois. Käytiin katsomassa Harrodsia, 1834 perustettua tavarataloa. Rikkaiden suosima paikka, eikä köyhillä sinne olisi varaakaan.
Harrodsin jälkeen käytiin tankkaamassa ja keräämässä voimia Tattersalls Tavern- nimisessä paikassa. Ihan vähän matkan päässä Harrodsista ja muista kalliista liikkeistä, silti aivan tavallinen pubi, normaalit hinnat ja normaalit ihmiset.
Erääseen asiaan on tullut kiinnitettyä huomiota julkisissa paikoissa. Nimittäin miesten ja naisten vessat ovat aina täysin päinvastaisissa suunnissa. Naiset yläkerrassa, miehet alakerrassa, tai toisinpäin. Ei ikinä lähelläkään toisiaan. Juontaa juurensa varmaan kauas historiassa.
Seuraavaksi metrolla Bond Streetin asemalle ja Oxford Streetille vähän shoppailemaan. Aika alkoi olla tiukassa, koska piti ehtiä vielä oluselle appivanhempien kanssa. Käytiin siis nopeasti parissa vaatekaupassa, ja tarkoitus oli ehtiä shoppailla vielä Primarkissa. Olin lukenut, että se on suorastaan törkeän halpa paikka ja valtava valikoima. Ja niinhän se olikin. Muutaman rekin ehti vilkaista niin kivoja vaatteita oli osunut silmään jo todella monta. Siinä oli vaan pieni ongelma. Porukkaa oli aivan saakelisti ja jonot kilometrin mittaisia. Kello lähenteli kahdeksaa illalla. Oli vaan pakko sulkea silmät ja yrittää ulos kaupasta ostamatta mitään. Ehkä joku toinen kerta sitten..
Paddingtonilla tosiaan mentiin vielä koko porukalla Sawyers Armsiin parille. Populaa oli jälleen paljon, mutta päästiin sentään istumaan pienen odottelun jälkeen. Kello olikin jo puoli yksitoista kun päästiin nukkumaan,
Sunnuntai 15.3
Lähtöpäivä. Oh shit..
Aamupala, tavaroiden pakkaus ja huoneen luovutus.
Kymmeneltä löydettiin itsemme jälleen Buckinghamin palatsilta. Siellä me venailtiin tuhansien muiden kanssa jotain niinkin hölmöä kuin vartoijen vaihtoa, mutta olihan sekin koettava. Juuri tänään kun piti seistä siellä yhteen menoon varmaan kaksi tuntia, niin ilma oli todella kylmä. 5 astetta plussaa ja aivan jäätävän kylmä tuuli.
Ensin odotettiin kolme varttia, että alkaisi tapahtua jotain. Sitten palatsille tuli vartijat soittokunnan soittaessa, menivät palatsin pihalle, soittivat vähän lisää ja sitten tekivät muodostelmaa. Lipunkantajat ja ryhmänjohtajat mitkä lie marssivat siellä edes takasin ja johtaja huusi koko ajan jotain käsittämätöntä mistä ei saanut selvää. Sitten sinne tuli toinen ryhmä soittokunnan kanssa. Taas marssittiin vähän ja tehtiin muodostelmaa, huudettiin ja soitettiin vähän lisää. Kolmas pienempi ryhmä saapui, taas huudettiin ja soitettiin. Tätä kesti varmaan tunnin!
Vihdoin ja viimein he saivat kuviot tehtyä ja kaksi ryhmää lähti soittokunnan saattelemana pois.
Olipahan näytös.
Syötiin Kings Crossin asemalla The Parcel Yard nimisessä pubissa. Siellä oli oikeasti eniten hanoja mitä yhdessäkään pubissa vielä matkan aikana. Iski todellinen valinnanvaikeus.
Ruuan jälkeen takaisin Paddingtonille, haettiin matkalaukut säilöstä ja lähdettiin Heathrowin lentokentälle tällä kertaa Heathrow Express junalla. 21,50 puntaa per aikuinen. Kallista, mutta huomattavasti mukavampaa ja nopeampaa kuin metrolla. Metrolla kesti noin kolme varttia kun juna meni vartissa.
Lentokenttä oli valtava, kauppoja oli paljon ja todella laadukkaita sellaisia. Harrodsillakin oli oma myymälä siellä. Ostin vähän lisää tuliaisia ja löysin itselleni Harrodsin lompakon! 21.70 puntaa.
Lento sujui ongelmitta, oltiin Suomessa 00.20 ja takaisin Jyväskylässä 04.15. Ja meikäläinen kuudeksi töihin nolla yöunilla. Siinähän se onneksi meni.
Mahtava reissu kokonaisuudessaan Suuri kiitos appivanhemmille, että pääsin mukaan.
Tahti oli kova, nähtiin paljon ja opittiin uutta.
Lontoo on arvonsa tunteva, hektinen, mutta ystävällinen kaupunki. Suosittelen kaikille.
Kannattaa tosiaan mennä vähän sesongin ulkopuolella niin on tilaa liikkua ja mihinkään ei tarvitse jonottaa. Lämpöä oli 5-10 astetta, välillä aurinko paistoi. Kerran satoi, onneksi juuri sillon ku oltiin lähdössä lentokentälle. Mutta vaikka tuo 10 astetta tuntuu lämpimältä niin itsellä ainakaan ei tuulitakki ja lämpimät vaatteet siellä alla riittänyt. Toppatakkia tms suosittelen.
Punnatkin on melko helppo oppia, ei siis syytä pelkoon :)
